Aloitus ei ole vain pelin käynnistävä hetki, vaan tärkeä taistelu kiekonhallinnasta. Jokainen vaihto, erikoistilanne ja pelikatko tarjoaa uuden aloituksen, ja sen voittaminen antaa joukkueelle heti taktisen edun. Hyökkäysalueen aloitus voi johtaa suoraan maalintekopaikkaan, kun taas puolustusalueella voitettu aloitus auttaa purkamaan paineen. Erityisesti tiukoissa otteluissa aloitusten merkitys korostuu, sillä niiden avulla voidaan rytmittää peliä ja hallita tilanteita. Aloituksiin liittyy myös mentaalinen puoli: voitetut aloitukset nostavat itseluottamusta, kun taas hävityt voivat aiheuttaa turhautumista. Keskushyökkääjän vastuulla on usein voittaa aloitus, mutta onnistuminen vaatii koko ketjun yhteispeliä. Kun joukkue panostaa aloituksiin, se voi rakentaa hyökkäyksiä hallitusti ja pelata omilla ehdoillaan. Tämän vuoksi aloitustaidot ovat oleellinen osa yksilön ja joukkueen kokonaisvaltaista suorituskykyä.
Aloituksen voittaminen vaatii teknistä osaamista, nopeaa reagointia ja hyvää pelinlukua. Keskushyökkääjät käyttävät erilaisia otteita – kuten rystypuolelta vetämistä, sitomista tai vastustajan lavan nostoa – saavuttaakseen kontrollin kiekosta. Tärkeää on myös ennakoida vastustajan liike ja ajoittaa oma reaktio tarkasti. Aloitus ei kuitenkaan ole yksilösuoritus, vaan vaatii myös laitureiden ja puolustajien tukea. Heidän on oltava valmiita reagoimaan nopeasti irtokiekkoihin ja toteuttamaan suunniteltuja siirtoja. Joissain tilanteissa keskushyökkääjä ei pyri suoraan voittoon, vaan pyrkii estämään vastustajaa hyötymästä aloituksesta, jolloin kiekko jää pelattavaksi muille. Harjoitellut otteet ja aloituskuviot voivat antaa ratkaisevan edun etenkin tärkeissä peleissä. Aloitustekniikoiden hallinta ja tilannekohtainen sopeutuminen tekevät pelaajasta arvokkaan sekä hyökkäys- että puolustuspäässä.
Aloituksen jälkeen joukkueilla on usein valmiiksi suunniteltuja kuvioita, joilla pyritään hyödyntämään kiekonhallinta nopeasti ja tehokkaasti. Hyökkäysalueella yksi yleisimmistä kuvioista on kiekon siirtäminen suoraan puolustajalle, joka laukaisee viivasta tai syöttää maalinedustalle. Puolustusalueella taas aloitus voidaan suunnitella niin, että kiekko toimitetaan nopeasti kulmaan ja käynnistetään vastahyökkäys. Keskialueen aloituksissa tavoitteena voi olla nopea suunnanmuutos tai kiekon siirtäminen hyökkäysalueelle. Nämä kuviot vaativat tarkkaa ajoitusta ja pelaajien välistä ymmärrystä – pienikin virhe ajoituksessa voi muuttaa onnistumisen epäonnistumiseksi. Harjoittelussa keskitytään eri aloituspaikkoihin ja vastustajan taipumuksiin, jolloin joukkue voi valmistautua tehokkaasti eri tilanteisiin. Suunniteltujen aloituskuvioiden ansiosta kiekonhallinta muuttuu nopeasti hyökkäykseksi tai paineenpuruksi.
Jotta aloituksia voidaan voittaa johdonmukaisesti, pelaajien on osattava sopeutua vastustajan pelityyliin ja reaktioihin. Taitavat keskushyökkääjät lukevat vastustajan käyttäytymistä, muuttavat omia otteitaan ja käyttävät pieniä harhautuksia hämätäkseen aloituksessa. Jos toinen keskushyökkääjä on vahva vetämään rystyltä, oma pelaaja voi yrittää sitoa hänen lavansa tai käyttää voimaa syrjäyttääkseen tämän aloitustilanteesta. Laitureiden ja puolustajien on myös valmistauduttava erilaisiin skenaarioihin – irtokiekkoihin, hävittyihin aloituksiin tai poikkeaviin kuvioihin. Sopeutumiskyky ei koske vain yksilötasoa vaan myös koko joukkuetta: valmentajien on osattava vaihtaa suunnitelmia kesken pelin ja pelaajien on reagoitava nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Kun joukkue hallitsee sekä tekniset että taktiset puolet aloituksista ja pystyy jatkuvasti mukautumaan, sen pelinopeus ja hallinta paranevat merkittävästi.